Ulkona mittari näyttää ainakin 20 astetta pakkasta ja mun sormetkin tuntuvat olevan jäässä tässä kirjoitellessani. Eli lenkkeily ja treenaaminen on ollut eilen ja tänään pois kuvioista. Tänäänkin itse nukahdin pariksi tunniksi, se on tää pimeys, joten äitini oli käyttänyt neidin ulkona sitten. Muutenkin ollut tosi huono fiilis koko tammikuun ajan, mulle ei tää kylmyys sovi pitkäjatkoisesti ja kun ei pysty koiraa pitämään hirveesti vapaana niin remmilenkit ei innosta. Metsässä on siis hiihtäjiä ja ladut, joten sinne ei ole asiaa ja  pimeässä kävely koira remmissa pakkasessa kylälle tai samaa tyhmää ympyrää tuolta takaa ei todellakaan ole kiva juttu. Pitkät lenkit on sitten jäänyt vain tunnin lenkeiksi ja pari kertaa käyty iha pissalenkillä päivällä ja tietty aamulla.

Tulipa vuodatettua tätä ns. pimeämasennusta. Ei mulle ennen oo tälläsiä tullut, yleensä tykkään talvesta ja kaikkea. Tuolla on käsittämättömän kaunista, mutta muo ei huvita? En välillä tajua itteeni :D.

Lisäksi missä treeni-into? Kisat tällä viikolla, eikä mee hyvin, luvattu tosi kylmää --> maneesissa älyttömän kylmä --> en odota koiralta mitään tällä kertaa. Oli tyhmä idea ilmoittaa se kisoihin, maanantain treeneissäkin näinhän mä, että kylmä maa on sille niin rangaistus ja se makas siinä ja nosteli tassujaan niin korkeelle, etten edes tiennyt sen jalkojen taipuvan sillälailla. Treenikaverit on onneksi ollut samaa mieltä, että en odota siltä nyt liikoja, kun ei sen kanssa ole treenattu näin kylmässä ja se inhoaa sitä niin paljon, että voi into kadota sitten kokonaan. Eipä kisata sitten vähään aikaan, kun tää tuntuu mulle niin mahdottomalta.

Onneksi pysyn koirissa ensi viikolla vähän iloisemmissa merkeissä, nimittäin toimin apukouluttajana. Kouluttajakurssille en ole vielä tarpeeksi vanha, mutta nyt menen ainakin näin aluksi apulaiseksi ja en sitten tiedä, meinaako noi laittaa mut ihan yksin kouluttamaan. Paineita! :D

Gemma on ollut hirmu "ymmärtäväinen" muo kohtaan, eli siis ei oo vielä merkkejä pitkästymisestä ja sen kiintymyksen hupenemisesta, kun oon ollut jotenkin kauhean välinpitämätön sitä kohtaan treenaamisen ja lenkityksen vuoksi. Kiitos sille pienelle eläimelle, mun pitää ihan oikeesti nyt alkaa treenata ja käymään kunnon lenkeillä tässä, paitsi ei nyt tällä viikolla, kun sekin onneksi on innoton lähtemään tonne kylmään.

Siis ollaan me treenattu tässä kerran viikossa kunnolla + sitten pari kertaa jotain yksittäistä ja joka päivähän mä sitä temppuutan, enkä syyllisyyden tunnosta vaan ihan muutenkin. Mutta kyllä mä olen todella pettynyt itseeni ollut, toisaalta koulukin on vertottanut osan ajasta ja stressaa, viimeset mahdollisuudet korottaa numeroita ja se yhteiskuntaopinkin koe, jossa on jotain sata sivua...

Tuleekohan muille tällaista treeni-innottomuutta talviaikaan? Kun ihmettelen, ettei ole tällaista ennen ollut, ainakaan itselläni. Kisaaminen kyllä koukuttaa, mutta treenaaminen ei. Ehkä se johtuu tosta vikasta ykkösestä, kun saadaan se, jaksanko paremmin? Rupeanko treenaamaan oikeasti? Vai mikä mussa on vikana?

Huhhuh, olipa itsekeskeistä tekstiä, mutta tällaiset fiilikset on päällimäisenä ollut tämän vuoden alusta. Eli pitäisikö tästä päätellä, että vuodesta ei tule kovin hyvä? En tiedä.