En jaksa selittää, mutta kisattiin pari viikkoa takaperin ja saatiin ALO3. Koira nousi paikallaanmakuussa seisomaan juuri 2s ennen aikaa... Citykanien papanat. Kyllä meni ihan taas fiilis, nyt kiitos Sarin koitetaan saada makuu onnistumaa. ALO3 ylti kuitenkin lagottojen luokkamestariksi, hah, vain me ja toinen alossa, ja silti voitto. Ei voi sanoa ansaituksi.

Agilityn pariin sitten. Hehkuttakaa kaikki nyt vähän lisää niitä medilagottoja. Mulla on ihan inspis kateissa liitämisen suhteen. Sählään, kömpelöin yms. Minimaksin kanssa ei paljoon pysty ja vielä vähemmän pystyy ohjaajan kanssa, joka inhoaa mokailujaan ja itseinho kentällä senkuin kasvaa. MM-voittaja 16v. on kyllä sitten jotenkin niin paljon treenannut tai sitten vain luonnonlahjakkuus, kun mulla tää agility ei tunnu mun jutulta enää pätkääkään. Sanoisinko, että agility on vähän lopetusuhan alla, jos mä itse en saa omiin liikkeisiini muutosta. Eli kaikki riippuu nyt sitten musta itestäni. En jaksa jankata agilitya, kuten tokoa. Ehkä olen liian ilmeetön agiin, mutta toko on taas melkeen liian johdonmukasta. Kyllä taas on vaikeeta.

By the way, eilen näin agissa aivan ihanan kelpien, jollasesta oon vähän haaveillut sitten monen vuoden päähän. Gemma ei vielä tiedä, mikä sitä odottaa.