Noo, ei meillä nyt sinänsä huonosti mene, mutta nyt ollaan useampaan otteeseen tokoiltu, torstaina ohjatuissa ja muuten vain kotona, ja mä tajusin, että hemmetti toi koiran vireystaso on sitä luokkaa, että saadaanko me ees ikinä sitä ykköstä alokkaasta. Perhana, kun masentaa.

Eli siis seuraaminen oli sillon pentuna hienoa, ja se paranikin tässä ja olin ihan "jihuu" ja nyt pitkässä pätkässä se on suoraan sanottuen aika rumaa... peruspaskaa.. Siis koira aloittaa hyvin, sitten vireys laskee, oikeelle käännökset hyviä taas ja sitten kontakti katoaa aina välissä ja saattaa ottaa irtaantumista, jätättää... dsaffdssg. Ja, jos koiran vireys taso on taas liian ylhäällä, se edistää... Miten mä olen ainoa ihmisistä, joka ei osaa opettaa koiralle oikeeta seurausta? Masentavaa. Ja minä the lagotonkanssatuskailija tahtoisin mennä helpoimman kautta, vaikka oikeesti ne haasteetkin on ihan kivoja.

Ja toi agilitykin, kepit on vieläkin ihan unohtunut tietystä kulmasta. Nyt tajuan, miksi seuraavalle koiralle opetan heti kujakepeillä. Puomi menee jo suhthyvin, ei sitä sähläystä enää. Lisäksi toi neiti G irtoo jo ihan hyvin, mutta sille on vieläkin hyvin vaikeeta tajuta takaaleikkausta, tekee aina ylimääräsen lenkin esim. putken päässä, kun huutaa "täällä". No, kai se siitä. Sitten muo alkoi vielä niin ottaa päähän toi neidin koko, mun minimaksi... Maailman pienin maksi, mitä oon nähnyt, mutta maksi se on.

Huoh... Voiko mennä huonommin.

Olen ilmoittautunut lagottopäiville tokokoulutukseen, nolataan taas ittemme, ei siinä mitään.