Tänään oli sitten agia vuorossa kentällä. No, oli medihypyt, vielä sinne makseihin matkaa... Kattelin sitten ihan tosissaan niitä hyppyjenkorkeuksia ja masennuin taas lisää. Ei tosta lagotosta ole agikoiraksi, se on liian pieni makseihin. En siis ton kanssa voi pyrkiä enempään, kun ykkösluokkaan... Harmittaa ja ketuttaa ihan vietävästi, otin ton lähinnä agikoiraksi, mutta se on jättiläinen, enkä mä tahdo liikaa rasittaa sitä. Huoh, taitaa mennä agility taas ohi seuraavaan koiraan ja sillon olen itse jo niin "vanha", eikä siinä ole mitään erikoista. Nyt teiniangstit sikseen. Kyllä me siellä ykkösissä joskus startataan pari kertaa.

Kuitenkin, oli vain kaksi lyhyttä neljän esteen ohjausharjoituksia. Ekalla radalla Geimssis karkasi putkeen muutamia kertojaa, toisinpäin ei tehtykään, aijan puute. Lopulta tehtiin se puolitettuna, kyllä se sieltä sitten. Mutta huomaan, oon huomannut lagotoista, että toistot on niille jotain niin ikävää. Ja väliajalla Gee tylsistyi ja tuntui, kuin olisi paineistunut viereisessä kentällä suojelu tai pktoiminnasta (hirveää kiroilua ja huutoa ihmisiltä, koiran murinaa ja haukkumista ja starttipistooli pamahti ainakin 20 kertaa tunnin aikana). 

Seuraavaksi olikin sitten meille helpompi rata. Eipä siinä mitään ihmeempää. Itse olen oikeesti niin kömpelö, että oikein hävettää. Ja kolmen viikon tauko ei ole parantanut asiaa.

Tälläistä tänään.