Aloitan ensiksi meidän aamuisen löydöstä, eli koira oli pissannut sisälle!!? En tiedä todellakaan, milloin tai miksi, mutta näin oli tapahtunut. Mutta epäilen kuitenkin kahta syytä, koira hermostui eilisestä ja joi liikaa (jouduin vaihtamaan veden illalla ainakin kaksi kertaa, että) ja hermostuksissaan teki pissan tai koira osoitti mieltään eilisestä. Tai sitten molempia vähän. Kyllä nyt meni taas niin fiilikset tosta koirasta, että melkein itkettää. Jonkun muun lagotto pissannut sisään? Nyt on kyllä niin pettynyt olo ja koiralle jääkausi (huomioimattomuus) tiedossa.

Nyt sitten asiaan. Tämän jutun ei ole tarkoitus listata lagoton huonoja puolia, miksi niitä ei kannata harrastuskoiraksi ottaa, ei todellakaan. Tämä on vain minun mielipiteeni rodusta lähinnä harrastuskoirana, sillä peruskoirana noihan on ihan kivoja.

Kysymys kuuluu, että miksi otin lagoton, jos harrastuskoiraa kaipasin, jonka kanss ei tulisi kasoittain ongelmia, vaan muutama riittäisi? No, äitini tämän koiran halusi, sillä siitä ei lähde karvaa. Lisäksi emä ja isä ovat hyviä koiria, eivät tietääkseni paukkuarkoja tai muitakaan arkuuksia, itsenäisyyttä ja kovutta jonkun verran. Mutta lagotto on lagotto, jokaisesta löytyy sitä omapäisyyttä liikaakin, mutta toisaalta me ihmisethän olemme aina omapäisiä. Mutta sen voin sanoa, että jos joskus otan koiran niin se ei ainakaan seuraavaksi ole lagotto. Ehkä sitten joskus, sillä loppujen lopuksi lagoton vaikeus kiehtoo, mutta aloittajalle, kuten minulle, se ei välttämättä ole oikea valinta. Enkä nyt sano, että haluaisin koiran, joka on kone, en todellakaan, vain vähemmän ongelmia harrastuspuolella.

Itselläni on ollut kolme lagottoa, enkä todellakaan ole vielä mikään mestari tuntemaan rotua, ja kaikki ovat olleet erilaisia, mutta ongelmana on ollut pehmeys, kovuus ja herkkyys. Eli ensimmäinen oli pehmeä ja huono hermorankenteinen sitten lopuksi, toinen on äärimmäisen kova, se on osittain hyvä, mutta koiralla sydän vika niin agilityyn tuo piirre jää sitten käyttämättä, ja nyt tämä kolmas, herkkyys, pelottavat asian kyllä unohdetaan ja palaudutaan, mutta silti pelottaa, jos mennään esimerkiksi keinuun uudestaan.

 Harrastuksista lagotoilta puuttuu työninto. Olen nähnyt yhden, enintään kaksi lagottoa, joilla työnhalua on ja siksi tokossakin pärjäävät. Mutta omilla koirillani sitä ei ole ollut, toistoja ei tahdota tehdä, liika treeni sekoittaa pään ja pilkun viilaus ei ole niiden juttu. Jos tehdään samaa liikettä pitkään alkaa siinä kärsiä joku osa liikkeestä. Sitä koiran miellytyshalua tai kuten toiset sanovat halua tehdä oikein, ei lagotolta hirveästi löydy. Tässäkin on muutama tapaus, lähinnä samat kuin ylemmässäkin, joilta tätä löytyy.

Se on totta, että lagotto varmasti pitää sienien etsimisestä ja siinä jaksaa tehdä töitä, mutta en ole ainakaan vielä onnistunut tätä hyödyntämään missään harrastuksessa. Tunnarissa ehkä lagotto sitten saa tehdä työtään, mutta me ei olla siellä asti. Paimenkoiralla on yleensä ominaisuuksia, joita voi hyödyntää harrastuksissa, samoin noutajilla esimerkiksi pallon heitto, noutaminen. Lagottojen alkuperäinen tarkoitus ei sovi välttämättä tokoon tai agilityyn, mutta jälkeen yms. nenätyöhön se voi sopiakin.

Ja osasta saan tietenkin syyttää itseäni. Minähän tuota Geetäkin olen yrittänyt muokata ja saattanut vahingossa tuoda sen huonoja puolia esille. Eli olen syyllinen itse.

Mutta koiranperusluonnetta on vaikea muokata. Gemmastakin epäilen, ettei luonnetesti mene edes läpi, toimintakykyä ei löydy eikä taisteluhalua ja palautuminen kestää vähän liian pitkää. Lisäksi tuo paukkuarkuus pitää saada nyt pois, starttipistooli ja ampumaradat sen ratkaisee, ehkäpä.

Mutta onhan lagotossa hyviäkin puolia (vaikka nyt en melkin suostuisi nähdä yhtäkään tuon pissaamisen jälkeen...). Gemmakin on suht helppo muokattava ja sillä on jonkin verran kovuutta ja uskoo yleensä, jos vähän kovistelee. Sen voi ottaa melkeinpä joka paikkaan mukaan ja se osaa rauhoittua. Se pysyy hyvin irti ja osaa tehdä kaikenlaista, kunhan vain jaksaa ja vähän yrittää. Ja on se myös melko alistuva tahtooni. Se on lagottona hieno, kiitos kasvattajalle.

Tottakai minäkin voisin vielä joskus ottaa lagoton juuri sen vaikeuden vuoksi, mutta seuraavaksi voisin kokeilla vähän vähemmän ongelmaista koirarotua, vaikka eihän se kerro, että koiralla on jonkin rodun paperit, että se olisi nyt jotenkin helpompi. Mutta yritetään nyt edes. Lisäksi luonnetestatut tai mhkuvatut koirat vanhemmiksi. Ja paimenkoiraa varmasti seuraavaksi.

Tämän kirjoituksen ei siis ollut tarkoitus tuomita lagottoja, vaan jakaa omia mielipiteitäni muille, onko joku huomannut samaa tai onko joku täysin erimieltä. Saa kommentoida risuja ja ruusuja.

Ja nyt koiralle jääkautta pitämään, sillä ahdistaa tuo mitä se tekikään, en tiedä mitä muutakaan tässä tilanteessa voisi tehdä enkä tiedä syytä. Masentavaa ja ahdistavaa viikonloppua siis.