Tänään oli varmaan epäonnen päivä, vaikka ei ollutkaan perjantai kolmastoista. Ensiksi koulupäivä oli rasittava ja sitten päätin, että vaikka en ollutkaan 100% varma, mitä Gee sanoo ilotulituksista, mentiin joulunavaijaisiin ja kas huomaan, että mulla on taas kerran paukkuarka koira. Alba ei välittänyt mitään. Ei Gemmakaan viime uutena vuotena kuin hieman paineistui. Lisäksi kentällä starttipistooli vain ihan vähän on paineistanut, mutta nyt koira oli kyllä peloissaan, vaikka se palautuikin muutaman minuutin kuluttua kannustuksista ja ruoasta.

Ei olisi pitänyt kehuilla viime kirjoituksessa: Sitten lähdin molempien kanssa lenkille, yritin jatkaa tilannetta ihan normaalisti siis. Tunnelissa tuli kaksi mopoa vastaan ja Gemma väisti ja tönäisi Albaa ja sitten Aa olikin Gemman kimpussa. Oli siinä varmaan ihmisillä kateltavaa muutama sekunti, ennen kuin päästin Gemman remmin irti ja nostin Albaa kuonosta ja karvoista ilmaan. Mutta sitten oli tilanne ohi -> koirat normaaleita, Geellä häntä pystyssä, mutta Alba kyllä kulki koko matkan häntä ja korvat alhaalla. Hyvä vaan. Otin Gemman kanssa treeniäkin hieman, eikä koira näyttänyt välittävän enää.

Mutta, jos se nyt yhdisti Alban ja pamaukset ja kaiken, mä olen pulassa.. Miten koira voi yhtäkkiä olla paukkuarka, kun ennen ei ole mitään sellasta osoittanut. En tiedä.

P.S. Tulossa juttu Gemmasta ja lagotoista yleensä harrastuskoirina, kun kolmeen olen jo tutustunut ja on seitsemän vuotta kohta tullut liikuttua lagottojutuissa.