No, oho. Onpa tää kirjottaminen jäänyt taas. Mutta kun ei meille mitään uutta. Kentällä käydään treenaamassa, itsekin olen ollut torstaisin muutaman kerran apuohjaamassa. Huono vaan ton apuohjaamisen kannalta on se, että meillä kun on torstaisin myös agility ja sitten koira on siellä ihan väsynyt, jos tokottamaan mennään enkä osaa ite olla ilman koiraa niin niin...

Tosiaan, agility. Olen tässä pohdiskellut pidemmän aikaa meidän mahdollisuuksia ikinä päästä ykkösluokan kisoihin ja tullut siihen päätökseen, että taidan ensimmäistä kertaa koko elämässäni luovuttaa. Mutta tämä päätös ei ole ihan pelkästään omistajasta kiinni, koira on sitä mieltä myös. Agility ei maistu koiralle ja sitä kautta ei myöskään ohjaajalle. Mutta siis ei me luovuteta muuten, kuin kisaamisen kannalta ja sellaisen "päämäärällisen" treenaamisen kannalta. Kyllä me vielä voidaan edes yrittää pitää hauskaa aina silloin tällöin. Viimeksikin agissa otettiin vaan rennosti välittämättä virheistä ja mediesteillä, joten se olikin itseasiassa ihan hauskaa. Kiitän Tiinaa treeniemme helpottamisesta, vaikka pari meidän ryhmässä kisaavatkin jo kolmosissa. Onneksi en kuitenkaan ole ainut, joka ei ole kisannut virallisissa vielä. Mutta siis hauskaa aiotaan pitää vielä pidemmän aikaa agilityn parissa, mutta ei niin laadukkaasti.

Tokon kannalta me junnataan aikalailla samoja juttuja. Muutamaa avoimen liikettä sekä alokkaan liikkeitä. Ei kai siinä mitään. Koira ainakin näyttää pitävän. Pitäisi se vika ykkönenkin lähteä hakemaan ja nyt kun ollaan treenattu rallytokoa, niin ehkä meidänkin pitäisi lähteä koittamaan, kuten muutamat treenikaveritkin. Onnea muuten heille sunnuntaille!

Mutta siis koiramaisesti jatketaan ja itse odottelen noita yhteishaun tuloksia. Minneköhän tällainen ihminen pääsee edes pääsykokeeseen? En tiedä ollenkaan, vai joutuuko sitä menemään normilukioon tuonne Klaukkalaan sitten loppupelissä. Katsoo nyt. Tälle paikkakunnalle en kyllä jää, haha.

Taas tää kirjoittaminen jäänyt. Saatiin pari ohjetta ja kerrankin tuntui siltä, etten oo ihan täysin paska kouluttaja tollasen koiran kanssa. Ettei muo voi syyttää ihan kaikesta. Eli kiitos siitä, oikeesti. Oli kyllä niin hieno fiilis loppuillan.

Mutta ei tässä muuta, neidillä juoksut ja silleen. Alkoi ilmeisesti juoksusta johtuen ärhennellä kentällä muutamalle nartulle. Niin ja suunnitelmissa on vähän niinku lopettaa agility, molempien takia. Mut joo...

Niin ja kasvattaja lähetti viestiä, että Gee sai viime yönä kuusi puolipikkusiskoa! Onnittelut vielä sinne! Toivottavasti emäkin jaksaa!

Ulkona mittari näyttää ainakin 20 astetta pakkasta ja mun sormetkin tuntuvat olevan jäässä tässä kirjoitellessani. Eli lenkkeily ja treenaaminen on ollut eilen ja tänään pois kuvioista. Tänäänkin itse nukahdin pariksi tunniksi, se on tää pimeys, joten äitini oli käyttänyt neidin ulkona sitten. Muutenkin ollut tosi huono fiilis koko tammikuun ajan, mulle ei tää kylmyys sovi pitkäjatkoisesti ja kun ei pysty koiraa pitämään hirveesti vapaana niin remmilenkit ei innosta. Metsässä on siis hiihtäjiä ja ladut, joten sinne ei ole asiaa ja  pimeässä kävely koira remmissa pakkasessa kylälle tai samaa tyhmää ympyrää tuolta takaa ei todellakaan ole kiva juttu. Pitkät lenkit on sitten jäänyt vain tunnin lenkeiksi ja pari kertaa käyty iha pissalenkillä päivällä ja tietty aamulla.

Tulipa vuodatettua tätä ns. pimeämasennusta. Ei mulle ennen oo tälläsiä tullut, yleensä tykkään talvesta ja kaikkea. Tuolla on käsittämättömän kaunista, mutta muo ei huvita? En välillä tajua itteeni :D.

Lisäksi missä treeni-into? Kisat tällä viikolla, eikä mee hyvin, luvattu tosi kylmää --> maneesissa älyttömän kylmä --> en odota koiralta mitään tällä kertaa. Oli tyhmä idea ilmoittaa se kisoihin, maanantain treeneissäkin näinhän mä, että kylmä maa on sille niin rangaistus ja se makas siinä ja nosteli tassujaan niin korkeelle, etten edes tiennyt sen jalkojen taipuvan sillälailla. Treenikaverit on onneksi ollut samaa mieltä, että en odota siltä nyt liikoja, kun ei sen kanssa ole treenattu näin kylmässä ja se inhoaa sitä niin paljon, että voi into kadota sitten kokonaan. Eipä kisata sitten vähään aikaan, kun tää tuntuu mulle niin mahdottomalta.

Onneksi pysyn koirissa ensi viikolla vähän iloisemmissa merkeissä, nimittäin toimin apukouluttajana. Kouluttajakurssille en ole vielä tarpeeksi vanha, mutta nyt menen ainakin näin aluksi apulaiseksi ja en sitten tiedä, meinaako noi laittaa mut ihan yksin kouluttamaan. Paineita! :D

Gemma on ollut hirmu "ymmärtäväinen" muo kohtaan, eli siis ei oo vielä merkkejä pitkästymisestä ja sen kiintymyksen hupenemisesta, kun oon ollut jotenkin kauhean välinpitämätön sitä kohtaan treenaamisen ja lenkityksen vuoksi. Kiitos sille pienelle eläimelle, mun pitää ihan oikeesti nyt alkaa treenata ja käymään kunnon lenkeillä tässä, paitsi ei nyt tällä viikolla, kun sekin onneksi on innoton lähtemään tonne kylmään.

Siis ollaan me treenattu tässä kerran viikossa kunnolla + sitten pari kertaa jotain yksittäistä ja joka päivähän mä sitä temppuutan, enkä syyllisyyden tunnosta vaan ihan muutenkin. Mutta kyllä mä olen todella pettynyt itseeni ollut, toisaalta koulukin on vertottanut osan ajasta ja stressaa, viimeset mahdollisuudet korottaa numeroita ja se yhteiskuntaopinkin koe, jossa on jotain sata sivua...

Tuleekohan muille tällaista treeni-innottomuutta talviaikaan? Kun ihmettelen, ettei ole tällaista ennen ollut, ainakaan itselläni. Kisaaminen kyllä koukuttaa, mutta treenaaminen ei. Ehkä se johtuu tosta vikasta ykkösestä, kun saadaan se, jaksanko paremmin? Rupeanko treenaamaan oikeasti? Vai mikä mussa on vikana?

Huhhuh, olipa itsekeskeistä tekstiä, mutta tällaiset fiilikset on päällimäisenä ollut tämän vuoden alusta. Eli pitäisikö tästä päätellä, että vuodesta ei tule kovin hyvä? En tiedä.

Oli ihan ok uusivuosi, neiti ei pelännyt sisällä raketteja ollenkaan, mutta ulkona kyllä vähän jännitti, mutta ei panikoitu kuitenkaan. Yksittäisiä raketteja se ei pelännyt alkuillasta ollenkaan ulkona eikä seuraavana päivänäkään. Jes.

Tänään käytiin sitten kentällä ihan muutenkin, kuin vain tapaamassa treeniporukkaa, nimittäin tauon jälkeen me treenattiin. Oli ihan älyttömän hienoa työtä Gemmalta ja se jaksoi pysyä paikallaankin tossa pakkasessa maassa hyvin. Treenattiin vähän alokasluokkaa, sitten kaukot ja luoksetulon pysäytystä vähän. Good job!

Lunta on täällä nyt paljon (30-35cm?) ja kuvasinkin pari kuvaa neidistä taas pihalla.

No niin, päätin tehdä lyhyen tavoitekirjoituksen ensi vuodelle, en jaksa tällä hetkellä raapustaa pitkää pätkää.

Tänä vuonna ei oikein mikään toteutunut: Tokossa ei tullut TK1:stä, yhden tuloksen päähän jäätiin, PK-puoli ei oikein tärpännyt muo itseäni, vaikka jotain pientä siellä tehtiin ihan iteksemme, hakuun tai raunioihin ei ole mahiksia päästä täältä asti ja agilityssa ei aloitettu edes kisaamista, vaikka keväällä luulin, että syksyllä menisimme yksiin kisoihin, mutta jäädyin kesän jälkeen itse niin, ettei agista tunnu vieläkään tulevan oikein mitään kunnollista.

Eli siis kaikki oli vähän musta kiinni. Tokossa harmittaa toi yhden tuloksen puuttuminen ja ettei nouto ole kunnossa vieläkään (onnistuin nimittäin saamaan neidin jotenkin inhoamaan taas kapuloita eikä se suostu enää ottamaan edes tunnarikapulaa suuhun.... Enkä siis tosiaankaan tiedä mitä tein väärin, kehuin ja se ei enää seuraavalla kerralla tarttunut kapulaan?????). Mejää en edes lähde harrastamaan sittenkään, sillä päätin, että Gemma välittää niin vähän jäniksistä sun muista elukoista, että hyvä näin (se ei ole koskaan lähtenyt niiden perään vapaana ollessaan, vaikka on nähnyt esim. rusakon, kutsu vain niin se on tullut luokse, enkä tahdo vaikeuttaa tätä asiaa).

Ensi vuodelle siis tavoitteet ovat matalat:

- viimeinen ykkönen alosta -> tk1

- aloitetaan kisaamaan agissa epiksissä ja EHKÄ jossakin vaiheessa käydään tekemässä muutama startti virallisiin

- noutoon kokeillaan kaikkia keinoja

Siinä ne olivatkin

Me lähdemme Gemman kanssa uudeksi vuodeksi vähän muualle.

Hyvää uutta vuotta!