Tosiaan, agility. Olen tässä pohdiskellut pidemmän aikaa meidän mahdollisuuksia ikinä päästä ykkösluokan kisoihin ja tullut siihen päätökseen, että taidan ensimmäistä kertaa koko elämässäni luovuttaa. Mutta tämä päätös ei ole ihan pelkästään omistajasta kiinni, koira on sitä mieltä myös. Agility ei maistu koiralle ja sitä kautta ei myöskään ohjaajalle. Mutta siis ei me luovuteta muuten, kuin kisaamisen kannalta ja sellaisen "päämäärällisen" treenaamisen kannalta. Kyllä me vielä voidaan edes yrittää pitää hauskaa aina silloin tällöin. Viimeksikin agissa otettiin vaan rennosti välittämättä virheistä ja mediesteillä, joten se olikin itseasiassa ihan hauskaa. Kiitän Tiinaa treeniemme helpottamisesta, vaikka pari meidän ryhmässä kisaavatkin jo kolmosissa. Onneksi en kuitenkaan ole ainut, joka ei ole kisannut virallisissa vielä. Mutta siis hauskaa aiotaan pitää vielä pidemmän aikaa agilityn parissa, mutta ei niin laadukkaasti.

Tokon kannalta me junnataan aikalailla samoja juttuja. Muutamaa avoimen liikettä sekä alokkaan liikkeitä. Ei kai siinä mitään. Koira ainakin näyttää pitävän. Pitäisi se vika ykkönenkin lähteä hakemaan ja nyt kun ollaan treenattu rallytokoa, niin ehkä meidänkin pitäisi lähteä koittamaan, kuten muutamat treenikaveritkin. Onnea muuten heille sunnuntaille!

Mutta siis koiramaisesti jatketaan ja itse odottelen noita yhteishaun tuloksia. Minneköhän tällainen ihminen pääsee edes pääsykokeeseen? En tiedä ollenkaan, vai joutuuko sitä menemään normilukioon tuonne Klaukkalaan sitten loppupelissä. Katsoo nyt. Tälle paikkakunnalle en kyllä jää, haha.

Mutta ei tässä muuta, neidillä juoksut ja silleen. Alkoi ilmeisesti juoksusta johtuen ärhennellä kentällä muutamalle nartulle. Niin ja suunnitelmissa on vähän niinku lopettaa agility, molempien takia. Mut joo...

Niin ja kasvattaja lähetti viestiä, että Gee sai viime yönä kuusi puolipikkusiskoa! Onnittelut vielä sinne! Toivottavasti emäkin jaksaa!

Tulipa vuodatettua tätä ns. pimeämasennusta. Ei mulle ennen oo tälläsiä tullut, yleensä tykkään talvesta ja kaikkea. Tuolla on käsittämättömän kaunista, mutta muo ei huvita? En välillä tajua itteeni :D.

Lisäksi missä treeni-into? Kisat tällä viikolla, eikä mee hyvin, luvattu tosi kylmää --> maneesissa älyttömän kylmä --> en odota koiralta mitään tällä kertaa. Oli tyhmä idea ilmoittaa se kisoihin, maanantain treeneissäkin näinhän mä, että kylmä maa on sille niin rangaistus ja se makas siinä ja nosteli tassujaan niin korkeelle, etten edes tiennyt sen jalkojen taipuvan sillälailla. Treenikaverit on onneksi ollut samaa mieltä, että en odota siltä nyt liikoja, kun ei sen kanssa ole treenattu näin kylmässä ja se inhoaa sitä niin paljon, että voi into kadota sitten kokonaan. Eipä kisata sitten vähään aikaan, kun tää tuntuu mulle niin mahdottomalta.

Onneksi pysyn koirissa ensi viikolla vähän iloisemmissa merkeissä, nimittäin toimin apukouluttajana. Kouluttajakurssille en ole vielä tarpeeksi vanha, mutta nyt menen ainakin näin aluksi apulaiseksi ja en sitten tiedä, meinaako noi laittaa mut ihan yksin kouluttamaan. Paineita! :D

Gemma on ollut hirmu "ymmärtäväinen" muo kohtaan, eli siis ei oo vielä merkkejä pitkästymisestä ja sen kiintymyksen hupenemisesta, kun oon ollut jotenkin kauhean välinpitämätön sitä kohtaan treenaamisen ja lenkityksen vuoksi. Kiitos sille pienelle eläimelle, mun pitää ihan oikeesti nyt alkaa treenata ja käymään kunnon lenkeillä tässä, paitsi ei nyt tällä viikolla, kun sekin onneksi on innoton lähtemään tonne kylmään.

Siis ollaan me treenattu tässä kerran viikossa kunnolla + sitten pari kertaa jotain yksittäistä ja joka päivähän mä sitä temppuutan, enkä syyllisyyden tunnosta vaan ihan muutenkin. Mutta kyllä mä olen todella pettynyt itseeni ollut, toisaalta koulukin on vertottanut osan ajasta ja stressaa, viimeset mahdollisuudet korottaa numeroita ja se yhteiskuntaopinkin koe, jossa on jotain sata sivua...

Tuleekohan muille tällaista treeni-innottomuutta talviaikaan? Kun ihmettelen, ettei ole tällaista ennen ollut, ainakaan itselläni. Kisaaminen kyllä koukuttaa, mutta treenaaminen ei. Ehkä se johtuu tosta vikasta ykkösestä, kun saadaan se, jaksanko paremmin? Rupeanko treenaamaan oikeasti? Vai mikä mussa on vikana?

Huhhuh, olipa itsekeskeistä tekstiä, mutta tällaiset fiilikset on päällimäisenä ollut tämän vuoden alusta. Eli pitäisikö tästä päätellä, että vuodesta ei tule kovin hyvä? En tiedä.

Tänään käytiin sitten kentällä ihan muutenkin, kuin vain tapaamassa treeniporukkaa, nimittäin tauon jälkeen me treenattiin. Oli ihan älyttömän hienoa työtä Gemmalta ja se jaksoi pysyä paikallaankin tossa pakkasessa maassa hyvin. Treenattiin vähän alokasluokkaa, sitten kaukot ja luoksetulon pysäytystä vähän. Good job!

Lunta on täällä nyt paljon (30-35cm?) ja kuvasinkin pari kuvaa neidistä taas pihalla.

Tänä vuonna ei oikein mikään toteutunut: Tokossa ei tullut TK1:stä, yhden tuloksen päähän jäätiin, PK-puoli ei oikein tärpännyt muo itseäni, vaikka jotain pientä siellä tehtiin ihan iteksemme, hakuun tai raunioihin ei ole mahiksia päästä täältä asti ja agilityssa ei aloitettu edes kisaamista, vaikka keväällä luulin, että syksyllä menisimme yksiin kisoihin, mutta jäädyin kesän jälkeen itse niin, ettei agista tunnu vieläkään tulevan oikein mitään kunnollista.

Eli siis kaikki oli vähän musta kiinni. Tokossa harmittaa toi yhden tuloksen puuttuminen ja ettei nouto ole kunnossa vieläkään (onnistuin nimittäin saamaan neidin jotenkin inhoamaan taas kapuloita eikä se suostu enää ottamaan edes tunnarikapulaa suuhun.... Enkä siis tosiaankaan tiedä mitä tein väärin, kehuin ja se ei enää seuraavalla kerralla tarttunut kapulaan?????). Mejää en edes lähde harrastamaan sittenkään, sillä päätin, että Gemma välittää niin vähän jäniksistä sun muista elukoista, että hyvä näin (se ei ole koskaan lähtenyt niiden perään vapaana ollessaan, vaikka on nähnyt esim. rusakon, kutsu vain niin se on tullut luokse, enkä tahdo vaikeuttaa tätä asiaa).

Ensi vuodelle siis tavoitteet ovat matalat:

- viimeinen ykkönen alosta -> tk1

- aloitetaan kisaamaan agissa epiksissä ja EHKÄ jossakin vaiheessa käydään tekemässä muutama startti virallisiin

- noutoon kokeillaan kaikkia keinoja

Siinä ne olivatkin

Me lähdemme Gemman kanssa uudeksi vuodeksi vähän muualle.

Hyvää uutta vuotta!

Aloitetaan meidän torstai agitreeneillä: Meillä oli 19 esteen rata, jota mentiin nonstoppina, eli kun tuli hylky tai pääsi radan loppuun, seuraava lähti. Päästiin menemään olikohan se neljä vai kuusi kertaa. Päästiin me se ratakin loppuun, mutta aikaa kului, koska gemma ei tee esteitä, varsinkaan aitoja, jos se on mun oikealla puolella. Testattiin, että kun näytinkin vasemmalla, koira tuli. Saatiin siis vain ohjeistus, että oikealla puolella seuraamista nyt joulun jälkeen pitäisi osata. Koira siis on tokokoira ja tuntee turvalliseksi vasemman puolen. Btw, rata oli ykkös- ja kakkosluokan sekoitus.

Tokossa ollaan siis taukoiltu, välillä nyt tehty vasemman puolen seuraamista oikean lisäksi, mutta muuten. Koiralla on varmasti tylsää, mutta nuo pakkaset ovat rajoittaneet myös lenkkeilyä. Eli siis kovimmat pakkaset jotain -25 astetta. Juoksemaan ei olla päästy oikeastaan. Tänäänkin on satanut lunta ihan hillittömästi ja ajattelinkin mennä taas pihalle kuvailemaan, kuten olen muutamina päivinä tehnyt.

Mutta muuten mitäs meille... Ei kai erikoisempaa. Seuraava kirjoitus on varmasti joulun toivotus ja sitten onkin jo tämän vuoden yhteenveto ja ensi vuoden tavoitteet. Tämän vuoden kannalta mikään ei toteutunut, kun se vika ykkönen jäi tokosta hilkun päähän. Ensi vuodeksi laitan kyllä matalemmat tavoitteet meille :D.

Niin ja eilen koulutettiin koiraa pamauksilla, starttipistooli ja kissan ruokaa. Neiti ei välittänyt mitään, korvat vain värähtivät siinä syödessä ja kerran katsoi äänen suuntaan. Lopuksi juostiin ja leikittiin mentäessä autoon eli sinne mistä ääni oli tullut ja neiti oli vain innoissaan. Ensi viikolla uudestaan, ollaan lähempänä ääntä ja näin. Toivottavasti Gemma siis pelkää ainoastaan ilotulituksia, kun ei tuo pistooli tai luistelukaukalon kiekon äänet sitä pelota yhtään.

 Niin ja Gemman pentukuva on 2010 lagottokalenterissa helmikuun kohdalla :).

Kävimme ulkoiluttamassa koiralaumaa ja kuvailemassa.

Siellä sitten olikin juteltavaa ja olimme kello yhdeksään asti majalla ja sitten lähdimme. Tunnin verran neitiä alkoi väsyttämään ja siitä tulikin pikku kärtty, ei siis vihainen tai agressiivinen, kunhan nurisi kaikille, jotka tulivat liian lähelle. Kielsin kyllä ja lopetti aina hetkeksi ja sitten uudestaan. Kävi kerran "jäähylläkin" pukuhuoneessa yksin eristettynä ja tuli sieltä kymmenen minuutin päästä. Mutta olihan tuo ihan ymmärrettävää, Gemma tahtoi nukkua ja olla rauhassa, ei se kuitenkaan vihainen ole tai muutakaan, väsytti vaan niin piti nurista ja olla kärttynä ja pari poikakoiraakin oli jo ahdistellut niin niille lähinnä nuristiin, ei nartuille :D. Voin niin kuvitella, millanen toi koira on sitten vanhempana :DD.

Tässä vähän kuvia, lähinnä ulkoilusta ja tuo hirven pää oli Gemmasta kiva, se oli oikeasti kiinnostunut siitä. Osa kuvista vähän kökköjä heikon valon takia, eikä mulla ole kunnon salamaa, joten en tykkää ottaa huonolla salamalla kuvia. Lisää löytyy galleriasta http://lagotto.1g.fi

Gemmalla tunnaripalikka suussa, Sari käski hakea. Huono kuva, mutta pakko oli ottaa todiste siitä, että mun koira ei osaa noutaa muita, kuin tunnaripalikoita. :D

Sheltti Voitto.

X-rotu Luke.

Pomerian Roope

Pomerianit Roope ja pikku-Pilvi.

Iso kiitos kaikille! :)

Tehtiin eilen siis Gemman kanssa agitreeneissä omaa säätöä muutamalla esteellä toisella puolella, olen todella huono agissa, kuten olen sanonut, joten liikeratani ovat melko kömpelöt.

Gemman kaukokäskyt ovat tällä hetkellä upeassa mallissa, siis voi-kaukot. Maahan-seiso-maahan-seiso on hiottu nyt syksyn aikana näyttävään kuntoon, takajalat on kuin liimattuina maassa, samoin etujalatkin välillä eivät liiku ollenkaan ja koira on kuin mikäkin hissi. Täytyy laittaa tännekin video siitä. Kunhan vaan saan kuvat koneelle.

Istu-maahan-istu on myös todella hyvä. Puuttuu enää hieno seiso-istu-seiso. Pitää löytää istu:lle joku hyvä käsky, kun siis istumasta maahan on "maa", maasta istumaa "istu", maasta seisomaan "up" (samoin istumasta seisomaan), ja seisomasta maahan "down".

Tänään agittamaan, toivottavasti menee yhtä hyvin, kuin viimeksikin.